Selvästi Utelias joukkorahoitus- kampanjan tilannepäivitys
Raine Siltala | Julkaistu 30.1.2025 klo 14:00
Tervehdys kaikki mesenaatit, eli dokumenttielokuvani vastikkeelliset rahoittajat! <3
Heti alkuun – tuhannet kiitokset, että lähditte joukkorahoittajiksi. Teidän ansiosta rahoitus on saavuttanut puolivälin krouvin – n. 5000 € on kasassa. Enään puolet puuttuu. Kyllä se jotenkin graindataan maaliin! 🙂
Ajatuksiani
Tieto siitä, että dokumenttielokuvani ensi-illan 27.11.2024 YouTubessa katsoi kokonaan läpi 1188 ihmistä, herätti kiitollisuutta ja onnellisuutta. Katsojista kuitenkin vain 42 henkilöä osallistui silloin joukkorahoitukseen, ja se on herättänyt minussa monenlaisia ajatuksia – erityisesti hämmennystä ja kummastusta.
Ajatukseni korostuu erityisesti niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat kulkeneet tätä matkaa rinnallani alusta asti. He ovat olleet aidosti kiinnostuneita projektista, esittäneet kysymyksiä sen etenemisestä, jakaneet tsemppiviestejä niin ennen elokuvaa kuin sen jälkeenkin sekä osoittaneet suurta arvostusta henkilökohtaisesti minua ja dokumentin aihepiiriä kohtaan.
Oon antanut projektille lukemattomia työtunteja ja jakanut matkastani vilpittömästi sosiaalisen median kanavillani, tarjoten samalla heille inspiraatiota ja piristystä arkeen yli vuoden ajan. Siksi olikin hämmentävä huomata, että juuri nämä ihmiset valitsivat olla osoittamatta taloudellista tukeaan, kun siihen tuli mahdollisuus. He ovat etukäteen ilmaisseet odottavansa dokumenttia innolla ja katsomisen jälkeen lähettäneet kiittäviä viestejä, mutta jostain syystä joukkorahoituskampanjaan osallistuminen jäi heiltä väliin. En voi olla miettimättä, mikä saa lähipiirini ihmiset, joilla on sekä varallisuutta että kiinnostusta, sivuuttamaan mahdollisuuden osoittaa kiitoksensa ja tukensa konkreettisesti. Onneksi sentään ensi-illan jälkeen joukkorahoitukseen osallistuneita on tullut 42 kappaletta lisää ja edelleen päivittäin tulee.

Kuva: Youtube ensi-ilta 27.11.2024
Ajatuksiani
Tieto siitä, että dokumenttielokuvani ensi-illan 27.11.2024 YouTubessa katsoi kokonaan läpi 1188 ihmistä, herätti kiitollisuutta ja onnellisuutta. Katsojista kuitenkin vain 42 henkilöä osallistui silloin joukkorahoitukseen, ja se on herättänyt minussa monenlaisia ajatuksia – erityisesti hämmennystä ja kummastusta.
Ajatukseni korostuu erityisesti niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat kulkeneet tätä matkaa rinnallani alusta asti. He ovat olleet aidosti kiinnostuneita projektista, esittäneet kysymyksiä sen etenemisestä, jakaneet tsemppiviestejä niin ennen elokuvaa kuin sen jälkeenkin sekä osoittaneet suurta arvostusta henkilökohtaisesti minua ja dokumentin aihepiiriä kohtaan.
Oon antanut projektille lukemattomia työtunteja ja jakanut matkastani vilpittömästi sosiaalisen median kanavillani, tarjoten samalla heille inspiraatiota ja piristystä arkeen yli vuoden ajan. Siksi olikin hämmentävä huomata, että juuri nämä ihmiset valitsivat olla osoittamatta taloudellista tukeaan, kun siihen tuli mahdollisuus. He ovat etukäteen ilmaisseet odottavansa dokumenttia innolla ja katsomisen jälkeen lähettäneet kiittäviä viestejä, mutta jostain syystä joukkorahoituskampanjaan osallistuminen jäi heiltä väliin. En voi olla miettimättä, mikä saa lähipiirini ihmiset, joilla on sekä varallisuutta että kiinnostusta, sivuuttamaan mahdollisuuden osoittaa kiitoksensa ja tukensa konkreettisesti. Onneksi sentään ensi-illan jälkeen joukkorahoitukseen osallistuneita on tullut 42 kappaletta lisää ja edelleen päivittäin tulee.

Kuva: Youtube ensi-ilta 27.11.2024
Tää aihe on kuitenkin saanut mut pohtimaan syvällisemmin ihmisten sitoutumista ja arvostusta kulttuuria ja indie-tuotantoja kohtaan. Olenko kenties epäonnistunut viestittämään joukkorahoituksen merkitystä projektin onnistumiselle? Vai onko kyse siitä, että nykyisessä kulttuurissa kuluttajilla on tapana nähdä sisällön luominen itsestäänselvyytenä – jotain, joka kuuluu heille ilman vastavuoroisuuden odotusta? Oli syy mikä tahansa, tämä kokemus on herättänyt monimutkaisia tunteita: kiitollisuutta jokaisesta tukijasta, mutta myös hämmennystä ja pettymystä siitä, että monet, joilla olisi mahdollisuus tukea, valitsevat olla tekemättä niin.
Voi toki olla kyse siitä, että dokumentin sisältö ei ollut riittävä tasolla tuen osoittamiseen, mutta sitä ajatusta ei tue palautteet eikä omatkaan ajatukseni.
Yksi syy heikkoon tukiprosenttiin on Mesenaatin alusta, joka ei tue verkkomaksua eikä Mobile Pay -mahdollisuutta. Noh, näppärimmät ovat lähestyneet privassa ja kysyneet voiko anonyymisti tukea. Olen antanut siihen mahdollisuuden, mutta siirtänyt ne sitten kampanjalle, että homma pysyy myös lain edellyttämissä rajoissa.
Mulla on tapana peilata aina kaikessa kontekstissa omia tekojani. Mikä saisi minut sivuuttamaan elokuvan keskellä tulleen 3 minuutin tauon, jonka aikana tarjottiin mahdollisuus dokumentin tukemiseen? Jos en elokuvan katsomista olisi enää halunnut jatkaa, olisin saattanut todeta, että arvoiltaan ja toteutukseltaan elokuva ei ansaitse tukeani. Jos olisin katsonut kuitenkin elokuvan loppuun, olisin laittanut vähintäänkin minimituen elokuvan tekijälle jo ihan pelkästään kunnioittaakseni hänen rohkeuttaan.
Suurin kunnianosoitus oli minulle reilu 100 rakkainta ystävääni, jotka tulivat yksityisensi-iltaan 5.10. Helsinkiin. Tämä pohdiskeluni ei koske tätä porukkaa. He osallistuivat projektiini sydämellään ja ostivat illalliskortin syntymäpäiväjuhliini ja saapuivat paikalle, se jo itsessään oli minulle sydäntä lämmittävää.

Kuva: Youtube ensi-ilta 27.11.2024

Kuva: Selvästi Utelias ensi-illasta Helsingissä 5.10.2024
Tää aihe on kuitenkin saanut mut pohtimaan syvällisemmin ihmisten sitoutumista ja arvostusta kulttuuria ja indie-tuotantoja kohtaan. Olenko kenties epäonnistunut viestittämään joukkorahoituksen merkitystä projektin onnistumiselle? Vai onko kyse siitä, että nykyisessä kulttuurissa kuluttajilla on tapana nähdä sisällön luominen itsestäänselvyytenä – jotain, joka kuuluu heille ilman vastavuoroisuuden odotusta? Oli syy mikä tahansa, tämä kokemus on herättänyt monimutkaisia tunteita: kiitollisuutta jokaisesta tukijasta, mutta myös hämmennystä ja pettymystä siitä, että monet, joilla olisi mahdollisuus tukea, valitsevat olla tekemättä niin.
Voi toki olla kyse siitä, että dokumentin sisältö ei ollut riittävä tasolla tuen osoittamiseen, mutta sitä ajatusta ei tue palautteet eikä omatkaan ajatukseni.
Yksi syy heikkoon tukiprosenttiin on Mesenaatin alusta, joka ei tue verkkomaksua eikä Mobile Pay -mahdollisuutta. Noh, näppärimmät ovat lähestyneet privassa ja kysyneet voiko anonyymisti tukea. Olen antanut siihen mahdollisuuden, mutta siirtänyt ne sitten kampanjalle, että homma pysyy myös lain edellyttämissä rajoissa.
Mulla on tapana peilata aina kaikessa kontekstissa omia tekojani. Mikä saisi minut sivuuttamaan elokuvan keskellä tulleen 3 minuutin tauon, jonka aikana tarjottiin mahdollisuus dokumentin tukemiseen? Jos en elokuvan katsomista olisi enää halunnut jatkaa, olisin saattanut todeta, että arvoiltaan ja toteutukseltaan elokuva ei ansaitse tukeani. Jos olisin katsonut kuitenkin elokuvan loppuun, olisin laittanut vähintäänkin minimituen elokuvan tekijälle jo ihan pelkästään kunnioittaakseni hänen rohkeuttaan.
Suurin kunnianosoitus oli minulle reilu 100 rakkainta ystävääni, jotka tulivat yksityisensi-iltaan 5.10. Helsinkiin. Tämä pohdiskeluni ei koske tätä porukkaa. He osallistuivat projektiini sydämellään ja ostivat illalliskortin syntymäpäiväjuhliini ja saapuivat paikalle, se jo itsessään oli minulle sydäntä lämmittävää.
Mietelmäni kohdistuu lähinnä siihen porukkaan, joka on kyllä valmis inspiroimaan itseään vuoden ajan dokumenttielokuvani somesisällöllä, privaviesteillä, ja sitten vielä ylisanoja sisältävällä palautteella.
Mitä tässä kohtaa tapahtuu, tai mitä siinä kohtaa tulisi tapahtua? Olisiko pieni tuki joukkorahoitukseen paikallaan, vai onko se verbaalinen kiitos riittävä? Olenko kiittämätön kun ajattelen, että tuki olisi paikallaan?
Ehkä olen, mutta kyllä suhtautumiseni muuttuu hiukan varaukselliseksi tätä ihmisryhmää kohtaan. Hyvä esimerkki oli eräs myyntimies, joka saapui luokseni tapaamiseen. Hän aloitti presentaationsa dokumenttini kehumisella, ja sillä kuinka se oli vaikuttanut häneen syvästi. Totesin leikkisästi, etten tiennyt hänen katsoneen sitä, kun ei näkynyt Mesenaattina. Kerroin että joukkorahoitus on edelleen päällä, hän lupasi huomioida asian. Ei huomioinut, tilasin vastaavat tuotteet henkilöltä joka oli pyyteettömästi tukenut elokuvaa. Tälläinen toiminta on aina ollut osa mua, mä haluan tehdä hyvien ihmisten kanssa töitä ja asioita. Jos arvot ja ajatusmaailma ei kohtaa, ei kohtaa muutkaan asiat.
Seurustelin aikoinaan ammattiurheilijan kanssa. Kävin katsomassa lähes kaikki hänen ottelunsa. Mulla oli oikeus perheenjäsenen kausikorttiin. En käyttänyt sitä. Koin, että saan valtavasti lämpöä ja inspiraatiota elämääni kun saan etuoikeuden seurata minulle läheisen ihmisen edesottamuksia. Seura, joka mahdollisti hänelle ammattiurheilun, ansaitsi minun pienen tukeni jokaisessa pelissä jonka olin paikalla. Ilman meitä ottelulipun ostajia, ei olisi seuraa, eikä olisi ammattiurheilijoita.

Kuva: Raine ja Pirkko pohtimassa hankalia asioita
Mietelmäni kohdistuu lähinnä siihen porukkaan, joka on kyllä valmis inspiroimaan itseään vuoden ajan dokumenttielokuvani somesisällöllä, privaviesteillä, ja sitten vielä ylisanoja sisältävällä palautteella.
Mitä tässä kohtaa tapahtuu, tai mitä siinä kohtaa tulisi tapahtua? Olisiko pieni tuki joukkorahoitukseen paikallaan, vai onko se verbaalinen kiitos riittävä? Olenko kiittämätön kun ajattelen, että tuki olisi paikallaan?
Ehkä olen, mutta kyllä suhtautumiseni muuttuu hiukan varaukselliseksi tätä ihmisryhmää kohtaan. Hyvä esimerkki oli eräs myyntimies, joka saapui luokseni tapaamiseen. Hän aloitti presentaationsa dokumenttini kehumisella, ja sillä kuinka se oli vaikuttanut häneen syvästi. Totesin leikkisästi, etten tiennyt hänen katsoneen sitä, kun ei näkynyt Mesenaattina. Kerroin että joukkorahoitus on edelleen päällä, hän lupasi huomioida asian. Ei huomioinut, tilasin vastaavat tuotteet henkilöltä joka oli pyyteettömästi tukenut elokuvaa. Tälläinen toiminta on aina ollut osa mua, mä haluan tehdä hyvien ihmisten kanssa töitä ja asioita. Jos arvot ja ajatusmaailma ei kohtaa, ei kohtaa muutkaan asiat.
Seurustelin aikoinaan ammattiurheilijan kanssa. Kävin katsomassa lähes kaikki hänen ottelunsa. Mulla oli oikeus perheenjäsenen kausikorttiin. En käyttänyt sitä. Koin, että saan valtavasti lämpöä ja inspiraatiota elämääni kun saan etuoikeuden seurata minulle läheisen ihmisen edesottamuksia. Seura, joka mahdollisti hänelle ammattiurheilun, ansaitsi minun pienen tukeni jokaisessa pelissä jonka olin paikalla. Ilman meitä ottelulipun ostajia, ei olisi seuraa, eikä olisi ammattiurheilijoita.

Kuva: Raine ja Pirkko pohtimassa hankalia asioita

Kuva: Kime4kids iltajuhla Albatrossissa heinäkuussa 2024
Törmäsin myös muutama viikko takaperin vapaaottelija Sani Bränforssin pienkeräykseen, jolla hän keräsi tukea MM-kisamatkalleen. Eihän sitä pystynyt ohittaa. Tottakai osoitin pienen tukeni. Enkä tällä kirjoituksella yritä hakea sääliä tai leikkiä laupiasta samarialaista. Haluan vain kertoa kuinka tärkeää kulttuuri ja urheilu itselleni on. Se ei voi hyvin, jos me ihmiset ei anneta sille tukeamme, silloin kun voimme.
Tein tämän dokumenttielokuvan ilman valtion ja elokuvia tukevien tahojen tukea. Uskon että se kuului tehdä niin – olihan tarina henkilökohtainen ja kerronta normaalista poikkeava. En ole katkeroitunut siitä, että depytantille ei tipu tukia. Mutta se herättää minussa kysymyksiä, miksi niin suuri prosentti elokuvan katsoneista ajattelee, että heidän tukensa ei ole merkityksellinen? Tottakai jokainen tuki on merkityksellinen. Siksi minäkin halusin laittaa oman korteni kekoon, ja dokumentti kumppaneineen lahjoitti 5000 euroa lasten ja nuorten mielenterveystyöhön Kime4kids ry:n kautta.
1188 livekatsojaa x 20 € minimituki olisi ollut 23 760 €. Yli tuplasti tavoitteen. Ajatella, jos maailma pyörisi arvovalintaisesti, uskoisin että meillä olisi paljon enemmän kulttuuria ja sitä työkseen tekeviä.
Oon aika periksiantamaton ihminen, ja jotenkin tuun viemään tän rahoituksen maaliin, että pystyn näyttämään toivon esimerkkiä indietekijöille.
Joukkorahoituskampanja on käynnissä 31.3. asti, ja siihen voi osallistua täällä: https://mesenaatti.me/3619/_/
Mikäli kampanja ei mene maaliin asti, teille palautuu osoittamanne tuki sille kortille jolta tuki on osoitettu. Mikäli maaliin päästään, ostamanne vastike toteutetaan tukenne edellyttämällä tavalla. 🙂
-Raine
Törmäsin myös muutama viikko takaperin vapaaottelija Sani Bränforssin pienkeräykseen, jolla hän keräsi tukea MM-kisamatkalleen. Eihän sitä pystynyt ohittaa. Tottakai osoitin pienen tukeni. Enkä tällä kirjoituksella yritä hakea sääliä tai leikkiä laupiasta samarialaista. Haluan vain kertoa kuinka tärkeää kulttuuri ja urheilu itselleni on. Se ei voi hyvin, jos me ihmiset ei anneta sille tukeamme, silloin kun voimme.
Tein tämän dokumenttielokuvan ilman valtion ja elokuvia tukevien tahojen tukea. Uskon että se kuului tehdä niin – olihan tarina henkilökohtainen ja kerronta normaalista poikkeava. En ole katkeroitunut siitä, että depytantille ei tipu tukia. Mutta se herättää minussa kysymyksiä, miksi niin suuri prosentti elokuvan katsoneista ajattelee, että heidän tukensa ei ole merkityksellinen? Tottakai jokainen tuki on merkityksellinen. Siksi minäkin halusin laittaa oman korteni kekoon, ja dokumentti kumppaneineen lahjoitti 5000 euroa lasten ja nuorten mielenterveystyöhön Kime4kids ry:n kautta.
1188 livekatsojaa x 20 € minimituki olisi ollut 23 760 €. Yli tuplasti tavoitteen. Ajatella, jos maailma pyörisi arvovalintaisesti, uskoisin että meillä olisi paljon enemmän kulttuuria ja sitä työkseen tekeviä.
Oon aika periksiantamaton ihminen, ja jotenkin tuun viemään tän rahoituksen maaliin, että pystyn näyttämään toivon esimerkkiä indietekijöille.
Joukkorahoituskampanja on käynnissä 31.3. asti, ja siihen voi osallistua täällä: https://mesenaatti.me/3619/_/
Mikäli kampanja ei mene maaliin asti, teille palautuu osoittamanne tuki sille kortille jolta tuki on osoitettu. Mikäli maaliin päästään, ostamanne vastike toteutetaan tukenne edellyttämällä tavalla. 🙂
-Raine

Kuva: Kime4kids iltajuhla Albatrossissa heinäkuussa 2024
Joukkorahoitus-
kampanjan tilanne:
Vastikkeelliset mesenaatit:
84 mesenaattia
Kerätty summa:
4955 €
Minimitavoite:
10000 €
30.1. kampanjaa jäljellä:
61 päivää
Vastikkeelliset mesenaatit:
84 mesenaattia
Kerätty summa:
4955 €
Minimitavoite:
10000 €
30.1. kampanjaa jäljellä:
61 päivää