Raine oli 17-vuotias, kun Kirsti-äiti soitti: Esko, Rainen isä oli lähtenyt taivaaseen. Alkoholilla oli osansa.

Eikä alkoholin osa jäänyt vain isän omaksi asiaksi (ei se btw koskaan jää). Se oli ollut mukana jo ihan pikkuruisen, pallopäisen Rainen elämässä, viemässä mukanaan läheisiä aikuisia ja heidän mukanaan Rainen perusturvallisuutta.  Onni oli, että Kirsti-äiti näytti esimerkkiä selvästä elämästä ja huolenpidosta.

Alkoholi seurasi Rainea ja ystäväpiiriä myös nuoruusikään, aikuisuuteen ja aina tähän päivään asti. Se kuului kaikkiin iloihin ja suruihin kyseenalaistamattomana vieraana.

Vuosien varrella se sai aina vain suuremman roolin urheilutapahtumien saunailloissa, musiikkipiireissä, yritysmaailman verkostoissa ja omissa rentoutumisrutiineissa.

Nyt vuonna 2023 Rainelle tulee mittariin 39 vuotta. Hän ei ole varma, tarvitsisiko alkoholia oikeasti mihinkään. Saattaa olla, että tarvitsisikin: ehkä hän on ilman alkoholia penseä ja kireä versio itsestään? Nuiva party pooper, joka ei jaksa kuunnella toisten turinoita?

Sen urheilua rakastava mies kuitenkin tietää, ettei alkoholi juuri suorituksia paranna. Entisen kilpaurheiluminän varjokin on jo kateissa – se elää vain muistoissa, kuvissa ja videoissa. Ja tietysti hiprakkaisissa sankaritarinoissa.

Nyt on aika selvittää, mihin ihminen oikeasti tarvitsee alkoholia. Miksi sitä pitää juoda? Miksi ilman sitä ei voisi elää?

Ehkä tämä dokumentti vastaa kysymyksiin, ehkä ei. Matka on kuitenkin taivallettava, jotta ymmärtäisi edes omakohtaisesti, mistä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan alkoholista.

Tee Rainen reissulle seuraa: @selvastiutelias365